Suomessa oli tämän vuoden kesäkuussa noin 223 000
työtöntä työnhakijaa (Työvoimatutkimus 2012, kesäkuu, Tilastokeskus 24.7.), eli
noin 7,9 % prosenttia työikäisestä väestöstä on työttömänä. Nykyään puhutaan
paljon nuorten työttömyydestä, sillä miltei 18 % 15-24 vuotiaista ei ole
löytänyt töitä. Tämä ilmiö on erittäin huolestuttava, ja ansaitsisi oman
puheenvuoronsa, mutta tässä puheessa aion kuitenkin keskittyä keski-ikäisten työttömyyteen,
heitäkin on jo 72 000 (45-64 v). .Konkurssien ja saneerauksien vuoksi työttömiksi
eivät enää joudu pelkästään määräaikaiset sijaiset, vastavalmistuneet tai muut,
joilla puuttuu kokemusta tai koulutusta – nyt irtisanotaan myös pitkän linjan
konkareita, joilla on vuosien ammattitaito, tiedot ja kokemus. Tähän
väestönosaan mahtuu runsaasti myös ihmisiä, jotka kykenisivät ja haluaisivat
omilla taidoillaan työllistää itsensä esimerkiksi perustamalla toiminimen tai
muun pienyrityksen, mutta nykyisessä kaksijakoisessa ”olet joko yrittäjä ja
herra tai työntekijä” Suomessa tämä ei kannata. Miksei?
Konkareille on yleensä työvuosien myötä ehtinyt
kertyä - jos ei hyvä, niin ainakin kohtuullinen palkka ja ammattiliittojen
jäsenyys, ja sitä kautta tiedossa on myös ansiosidonnaista päivärahaa. Vaikka
päivärahan suuruus ei päätä huimaa, antaa se työttömälle kuitenkin jonkinlaista
toimeentuloa lähitulevaisuuteen. Ja mikäli työntekijä jostakin onnistuu saamaan
satunnaisia työkeikkoja vaikkapa päiväksi, voi hän välillä käydä töissä, mutta
päivärahaa maksetaan edelleen ns. soviteltuna päivärahana.. Tällöin ansaittu
palkka on pienentänyt maksettavaa summaa; työntekijä on kuitenkin saanut
pidettyä yllä sekä ammattitaitoaan että suhteitaan työnantajiin, joten hyvä
niin.
Mutta. Mikäli konkari päättää huiman uhkarohkeasti
perustaa oman yrityksen, hän menettää ansiosidonnaisen päivärahansa sinä päivänä
kun perustamisilmoitus putoaa kaupparekisterin postiluukusta, riippumatta siitä
onko hänellä vielä yhtään asiakasta tai minkäänlaisia tuloja yrityksestään. Mikäli
konkari on ollut kaukonäköinen, hän on jo tätä ennen käynyt
yrittäjäkoulutuksessa ja laittanut sisään starttirahahakemuksen, jonka turvin
hän voi saada keskimäärin 650 euroa/kk veronalaista rahoitusta korkeintaan ensimmäisten
18 kuukauden ajan. Tämä summa onkin
kannustava esimerkiksi kaikille vasta-valmistuneille, mutta ei valitettavasti
niille, joiden kuukausiansiot ovat olleet ennen työttömyyttä yli 1000 euroa. Heidän
ansiosidonnainen päivärahansa on suurempi kuin starttiraha, joten vain
taloudellisesti huolettoman (tai hullun) henkilön kannattaa luopua tästä
isommasta summasta ja ryhtyä yrittäjäksi.
Tästä pääsemme itse asiaan. Työtön voi siis tehdä
osa-aikatyötä, ja saada soviteltua päivärahaa, mutta yrittäjäksi ryhtyvä menettää
sen kokonaan, vaikka yrityksellä ei olisikaan alussa asiakkaita. Miten voidaan
perustella tällainen eri lailla toimivien työttömien eriarvoinen kohtelu ansiosidonnaisen
päivärahan kysymyksessä? Eikö yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työntekijälle
voitaisi edelleen maksaa soviteltua päivärahaa, joka pienenisi sitä mukaa kuin
yritystoiminta lähtee käyntiin ja yrittäjä alkaa saada siitä elantoaan? Tämä
lisäisi työelämän monimuotoisuutta, vähentäisi työttömyyttä ja maksettavien
työttömyyskorvausten määrää, pitäisi yli 50-vuotiaat työelämässä sen sijaan
että he istuvat kotona odottamassa eläkeputkea, estäisi harmaata taloutta, toisi
lisää verotuloja valtiolle ja lisäisi yrittäjyyttä Suomessa, minkä luulisi
kiinnostavan kaikkia kolmea työlainsäädännön kehittämisestä vastuussa olevaa
tahoa. Niinpä nykyisessä taloudellisessa ahdingossa koko työlainsäädäntö
täytyisi pikaisesti ottaa käsittelyyn, löytää uusi ja avarampi katsantokanta ja
unohtaa vanhat työntekijä vastaan työnantaja vastakkainasettelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti