lauantai 8. syyskuuta 2012

Työttömästä yrittäjäksi - mission impossible?



Suomessa oli tämän vuoden kesäkuussa noin 223 000 työtöntä työnhakijaa (Työvoimatutkimus 2012, kesäkuu, Tilastokeskus 24.7.), eli noin 7,9 % prosenttia työikäisestä väestöstä on työttömänä. Nykyään puhutaan paljon nuorten työttömyydestä, sillä miltei 18 % 15-24 vuotiaista ei ole löytänyt töitä. Tämä ilmiö on erittäin huolestuttava, ja ansaitsisi oman puheenvuoronsa, mutta tässä puheessa aion kuitenkin  keskittyä keski-ikäisten työttömyyteen, heitäkin on jo 72 000 (45-64 v). .Konkurssien ja saneerauksien vuoksi työttömiksi eivät enää joudu pelkästään määräaikaiset sijaiset, vastavalmistuneet tai muut, joilla puuttuu kokemusta tai koulutusta – nyt irtisanotaan myös pitkän linjan konkareita, joilla on vuosien ammattitaito, tiedot ja kokemus. Tähän väestönosaan mahtuu runsaasti myös ihmisiä, jotka kykenisivät ja haluaisivat omilla taidoillaan työllistää itsensä esimerkiksi perustamalla toiminimen tai muun pienyrityksen, mutta nykyisessä kaksijakoisessa ”olet joko yrittäjä ja herra tai työntekijä” Suomessa tämä ei kannata. Miksei?

Konkareille on yleensä työvuosien myötä ehtinyt kertyä - jos ei hyvä, niin ainakin kohtuullinen palkka ja ammattiliittojen jäsenyys, ja sitä kautta tiedossa on myös ansiosidonnaista päivärahaa. Vaikka päivärahan suuruus ei päätä huimaa, antaa se työttömälle kuitenkin jonkinlaista toimeentuloa lähitulevaisuuteen. Ja mikäli työntekijä jostakin onnistuu saamaan satunnaisia työkeikkoja vaikkapa päiväksi, voi hän välillä käydä töissä, mutta päivärahaa maksetaan edelleen ns. soviteltuna päivärahana.. Tällöin ansaittu palkka on pienentänyt maksettavaa summaa; työntekijä on kuitenkin saanut pidettyä yllä sekä ammattitaitoaan että suhteitaan työnantajiin, joten hyvä niin.

Mutta. Mikäli konkari päättää huiman uhkarohkeasti perustaa oman yrityksen, hän menettää ansiosidonnaisen päivärahansa sinä päivänä kun perustamisilmoitus putoaa kaupparekisterin postiluukusta, riippumatta siitä onko hänellä vielä yhtään asiakasta tai minkäänlaisia tuloja yrityksestään. Mikäli konkari on ollut kaukonäköinen, hän on jo tätä ennen käynyt yrittäjäkoulutuksessa ja laittanut sisään starttirahahakemuksen, jonka turvin hän voi saada keskimäärin 650 euroa/kk veronalaista rahoitusta korkeintaan ensimmäisten 18 kuukauden ajan.  Tämä summa onkin kannustava esimerkiksi kaikille vasta-valmistuneille, mutta ei valitettavasti niille, joiden kuukausiansiot ovat olleet ennen työttömyyttä yli 1000 euroa. Heidän ansiosidonnainen päivärahansa on suurempi kuin starttiraha, joten vain taloudellisesti huolettoman (tai hullun) henkilön kannattaa luopua tästä isommasta summasta ja ryhtyä yrittäjäksi. 

Tästä pääsemme itse asiaan. Työtön voi siis tehdä osa-aikatyötä, ja saada soviteltua päivärahaa, mutta yrittäjäksi ryhtyvä menettää sen kokonaan, vaikka yrityksellä ei olisikaan alussa asiakkaita. Miten voidaan perustella tällainen eri lailla toimivien työttömien eriarvoinen kohtelu ansiosidonnaisen päivärahan kysymyksessä? Eikö yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työntekijälle voitaisi edelleen maksaa soviteltua päivärahaa, joka pienenisi sitä mukaa kuin yritystoiminta lähtee käyntiin ja yrittäjä alkaa saada siitä elantoaan? Tämä lisäisi työelämän monimuotoisuutta, vähentäisi työttömyyttä ja maksettavien työttömyyskorvausten määrää, pitäisi yli 50-vuotiaat työelämässä sen sijaan että he istuvat kotona odottamassa eläkeputkea, estäisi harmaata taloutta, toisi lisää verotuloja valtiolle ja lisäisi yrittäjyyttä Suomessa, minkä luulisi kiinnostavan kaikkia kolmea työlainsäädännön kehittämisestä vastuussa olevaa tahoa. Niinpä nykyisessä taloudellisessa ahdingossa koko työlainsäädäntö täytyisi pikaisesti ottaa käsittelyyn, löytää uusi ja avarampi katsantokanta ja unohtaa vanhat työntekijä vastaan työnantaja vastakkainasettelut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti