Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen haluaa
alentaa eläkeikää lähestyvien työntekijöiden palkkaa sillä verukkeella, että
näiden työteho on eläkepäiviä odotellessa heikentynyt ja päivät kuluvat
työpaikalla lorvimiseen. Varttuneista työntekijöistä tulee "rasite" ja he ovat "epäkiinnostavia"
työnantajan vinkkelistä katsoen; nuoret ahkeroivat uransa ja ammattitaitonsa
vuoksi enemmän.
On todella häkellyttävää, että korkeassa asemassa oleva valtion virkamies päästää tällaisia lausuntoja suustaan kun samaan aikaan korostetaan sitä, miten työssäoloaikaa tulee pidentää ja eläkeikää nostaa. Vartiaisen ihanneyhteiskunnassa on ilmeisesti tarkoitus tehdä töitä entistä pidempään, mutta huonommalla palkalla. Alentuneen palkan johdosta myöskään eläkettä ei tarvitse maksaa niin paljon.
Palkan alennus ei tee vanhemmista työntekijöistä mitenkään kiinnostavampia, päinvastoin se leimaa heidät entistä enemmän B-luokan kansalaisiksi tässä nuoruutta, kauneutta ja pyrkyrimäisyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa. On todella valitettavaa, että valtion taholla ei arvosteta niitä ominaisuuksia, jotka ovat varttuneissa työntekijöissä piilevä voimavara: kokemusta, verkostoja, hiljaista tietoa ja juuri sitä ammattitaitoa, jonka puuttuessa nuorten on ehkä pakkokin ahkeroida enemmän. Vanhemmilla työntekijöillä on myös enemmän aikaa - heillä ei ole kiire hakea lasta päivähoidosta, eivätkä he joudu jäämään pois töistä lapsen sairastelun, vanhempainvapaan, talonrakennusprojektin, kertausharjoitusten, kilpaurheiluvammojen tms. vuoksi.
Lisäksi ihmetyttää Vartiaisen näkemys siitä, että eläkepäivien odottelu
käytettäisiin lorvimiseen. Kokemukseni mukaan juuri vanhemmat työntekijät ovat vastuuntuntoisia
ja he tekevät vaaditut työt varmasti ja tehokkaasti loppuun asti. Mikäli
Vartiaisen esittämää tehottomuutta esiintyy, kyse on paikallisesta ongelmasta
eli työnjohdon kykenemättömyydestä motivoida vanhempia työntekijöitä, hyödyntää heidän osaamistaan oikealla tavalla
sekä työnantajan haluttomuudesta antaa ammattitaitoa lisäävää koulutusta tälle
työntekijäryhmälle. Silloin virheet täytyy korjata paikallisesti; johdon epäonnistumisten
maksattaminen työntekijöillä ei kuitenkaan koskaan saa olla keino vähentää yrityksen kustannuksia.
