Julkaistu Aamulehdessä 12.9.2012
Tampereen kaupungin päätös periä neljän euron maksu ikäihmisille ja
muille toimintarajoitteisille tarjotusta kauppapalveluista tuntuu
omituiselta yhteiskunnassa, jossa poliitikot yhteen ääneen hehkuttavat
haluaan vähentää laitoshoitopaikkojen määrää. Kaupassakäynnin ja muiden
kotipalvelujen kunnollinen saatavuus on elinehto sille, että ihmiset
voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään eivätkä joudu laitoksiin.
Mikäli Tampere kuitenkin ottaa tällaisen maksun käyttöön, tuoreiden ja
sitä kautta terveellisten elintarvikkeiden saanti esimerkiksi kaksi
kertaa viikossa tulee jatkossa maksamaan yli 400 euroa vuodessa. Monella
vanhuksella, mukaan lukien oma 87-vuotias äitini, ruokahalu on
heikentynyt, ja kauppalasku jää usein alle 15 euroon. Neljän euron
lisämaksu tällaiseen olisi kohtuuton. Sopiikin kysyä, kuinka monella
eläkeläisellä on varaa tällaiseen?
Kaupunki perustelee päätöstään sillä, että kauppapalvelua on käytetty
väärin. Kun kaupungin oma instanssi valvoo sitä, kenen kauppa-asioita
hoidetaan, ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä erottaa väärinkäyttäjät
oikeiden asiakkaiden joukosta esimerkiksi pyytämällä näyttämään
lääkärintodistus liikuntakyvyn heikentymisestä tai dementiasta. Ei ole
oikein rangaista palvelua oikeasti tarvitsevia ihmisiä joidenkin
väärinkäytösten vuoksi. Tällaiset päätökset saattavat tuoda kaupungille
lyhyen tähtäimen säästöjä, mutta kostautuvat kyllä ennen pitkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti