Kiitokset Harri Jaskarille tärkeästä kirjoituksesta, joka koski yrityksen aloittamiseen liittyviä ongelmia (AL 1.3.). Tähän liittyen nostan esille lisävaihtoehdon, jolla yritystoimintaa voitaisiin aktivoida: työttömien yrittäjyyden tukeminen.
Suuri osa työttömistä on alansa
ammattilaisia, joilla on vuosien kokemus omalta alaltaan ja osaamista jatkaa työtä
vaikka oman yrityksen puitteissa. Heille on työvuosien ansiosta kerääntynyt
myös kohtuullinen ansiosidonnainen työttömyysturva. Mikäli työtön onnistuu
samaan lyhyitä työkeikkoja tai osa-aikatyötä, hän ei kokonaan menetä
ansiosidonnaista työttömyyskorvaustaan vaan hänelle maksetaan ns. sovellettua
päivärahaa, jonka suuruus riippuu
saadusta palkasta, ja jonka maksatus loppuu vasta silloin kun tulot tai työn
kesto ylittävät määrätyn rajan. Näin työttömille annetaan mahdollisuus pitää
yllä ammattitaitoaan ja suhteita työnantajiin,
ja he pysyvät työelämässä mukana edes osittain.
Jos työtön ammattilainen sen sijaan
päättää perustaa oman yrityksen, hänen ansiosidonnainen päivärahansa loppuu
välittömästi hänen ryhtyessään päätoimiseksi yrittäjäksi, vaikka asiakkaista ja
yrityksen tuloista ei olisi vielä tietoakaan. Tällainen säännöllisen työttömyyskorvauksen
vaihtaminen nollatuloihin ei houkuttele ketään, ja ihmetyttää miten eri lailla
toimivia työttömiä voidaan kohdella niin eriarvoisesti. Eikö yrittäjäksi
ryhtyvälle työttömälle työntekijälle voitaisi edelleen maksaa sovitellun
päivärahan suuruista korvausta, joka pienenisi sitä mukaa kuin yritystoiminta
lähtee käyntiin ja yrittäjä alkaa saada siitä elantoaan? Saadun yritystulon
määrää voitaisiin kontrolloida samoin periaattein kuin saadun palkkatulonkin
määrää.
Tämä muutos uusien yrittäjien
ansiosidonnaiseen turvaan vaatii todennäköisesti lakimuutoksia ja paljon
käytännön järjestelyjä, mutta se lisäisi työelämän monimuotoisuutta, vähentäisi
työttömyyttä ja maksettavien työttömyyskorvausten määrää, pitäisi osaajat
työelämässä, estäisi harmaata taloutta, toisi lisää verotuloja valtiolle ja
lisäisi yrittäjyyttä Suomessa.