Julkaistu Aamulehdessä 25.3.2012
Risto Rautkosken ja Esko A.Revon kirjoitukset Aamulehdessä (AL 10.3. ja 18.3.) ovat herättäneet mielenkiintoista keskustelua siitä, kenen pitäisi maksaa yleensä pidempään elävien naisten eläkemaksut. Rautkosken mukaan miesten maksamista eläkemaksuista suuri osa hyödyttää naisia, koska naisten elinaikaodote on noin kahdeksan vuotta pidempi. Näin heille jää enemmän aikaa kuluttaa yhteiskunnan eläkevaroja. Siksi Rautkoski esittää kysymyksen, pitäisikö naisten eläkeikää nostaa tai heidän maksamiaan eläkemaksuja korottaa.
Esko A. Repo puolestaan tuo kirjoituksessaan esille myös sen, että pidempään elävä puoliso - yleensä nainen - saa oman eläkkeensä lisäksi käyttöönsä myös lesken eläkkeen. Koska edellä mainitut kirjoitukset ovat kovin mustavalkoisia, on syytä tuoda esille myös erilaista faktaa.
Miesten elinaikaodotteen pieneneminen alkaa jo hyvissä ajoin eläkeikää, 20-29 vuoden iässä, jolloin miesten kuolleisuus on yli kolminkertainen naisiin verrattuna. Myös ikävälillä 30-75 miesten kuolleisuus on vähintään kaksinkertainen johtuen tapaturmista, välivaltatapauksista, sepelvaltimotaudista, keuhkosyövästä ja alkoholiin liittyvien tautien ja alkoholimyrkytyksen aiheuttamasta kuolleisuudesta. Näin ollen näiden työikäisten miesten ennenaikainen poistuminen vähentää kyllä miesten tarvitseman eläkkeen tarvetta, mutta samalla myös miesten maksamien eläkemaksujen määrää.
Entä sitten Suomen alueelliset erot? Pitäisikö eläkejärjestelmässä ottaa huomioon se, että Pohjanmaan rannikkokunnissa ja Ahvenanmaalla miehet elävät jopa neljä vuotta ja naiset 2-3 vuotta pidempään kuin Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa tai Lapissa? Ehkä Pohjanmaalla asuvien eläkeikää tulisi nostaa tai heidän eläkemaksujaan korottaa? Samaa mallia käyttäen ihmisiä voitaisiin luokitella myös ylipainoisiin, diabeetikkoihin ynnä muihin ryhmiin, joiden eläkemaksuja pitäisi pienentää, tulevathan he tilastojen mukaan poistumaan keskuudestamme ennen muita.
Noin kolme neljäsosaa omaishoitajista on naisia - puolisoita, jotka käyttävät eläkevuotensa hoitaen sairaita miehiään kotona tarjoten heille arvokkaan vanhuuden. Samalla he säästävät yhteiskunnan varoja vähintään oman eläkkeensä verran. Kun näiden naisten kunto lopulta pettää, omaishoitajan puuttuessa heidän kohtalonaan on laitospaikka, jonka kustannuksiin hupenee se kadehdittu eläke. Lisäksi Kelan leskeneläkettä maksetaan vain 65 ikävuoteen asti, joten väitteet sen elintasoa nostavasta vaikutuksesta pitkinä eläkevuosina ovat pelkästään provosoivia.
Rautkoski ja Repo tekevät eläkeasioista tasa-arvokysymyksen, joka osoittaa feministien halua vaatia lisää etuisuuksia naisille. Itse näen vanhuuteen liittyvät asiat ihmisen humaanisuuden mittarina, jolla osoitamme miten pidämme toisistamme huolta.
Eläkeongelma ja vanhusten hoidon järjestäminen koskevat kaikkia. Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu, että ongelmat hoidetaan yhteisesti, jokainen ihminen huomioon ottaen. Mikään väestönosa ei tässä asiassa voi vedota siihen, että se, miten toinen väestönosa tulee pärjäämään, ei oikeastaan heidän maksettavakseen kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti