Julkaistu Amulehdessä 24.5.2013
Aamulehden pääkirjoitus Mikä on maisterin arvo? (20.5.) puuttui tärkeään asiaan eli korkeasti koulutettujen lisääntyvään työttömyyteen. Ongelma on erityisen suuri biotieteiden alalla, jossa vuosituhannen vaihteen innokkaat menestymisen odotukset synnyttivät uusia koulutuspaikkoja eri puolille Suomea - myös Tampereelle, jossa aloitettiin bioteknologian koulutusohjelma vuonna 2001. Lisääntynyt koulutus on johtanut tilanteeseen, jossa biotieteen maistereita valmistuu vuosittain noin 165 kappaletta, mutta vuotuinen poistuma eläkkeelle jäämisen tms. seurauksena on alle 50 maisteria. Mihin siis sijoittaa ylijäävät 115 biotieteilijää?
Alunperin kuviteltiin, että bioalan työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella, onhan Suomessa huipputason lääketieteellistä ja bioteknologista osaamista. Vaan kuinka kävikään? Koska maailmanluokan myyntimenestyksiä ei syntynytkään jo muutaman vuoden sisällä, sekä riskisijoittajien että julkisen puolen rahoittajien kiinnostus lopahti, ja monet hyvin alkaneetkin projektit ja yritykset joko lopetettiin tai myytiin ulkomaille. Mielenkiintoista on, että näiden projektien tulokset alkavat viimeinkin realisoitua, ja niiden tämänhetkisillä haltijoilla on syytä onnitella itseään viisaasta omistuksesta.
Suuri osa ylijääneistä maistereista jää muiden työpaikkojen puuttuessa yliopiston tutkijakouluihin tekemään väitöskirjaa lähes minimipalkalla. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan tuo helpotusta työllisyystilanteeseen, vaan muuttaa ongelman muotoa ja nyt kysytäänkin jo: Mikä on tohtorin arvo? Mihin sijoittuu vastaväitellyt nuori tutkija, onko hänelle käyttöä sen enempää kuin maisterillekaan?
Yliopistojen kapasiteetti työllistää on rajallinen, ja heikkenee entisestään, sillä valtion tutkimus ja kehittämisrahoitusta on entisestään pienennetty vuoden 2013 budjetissa. Eli samaan aikaan kun valtio peräänkuuluttaa uusia innovaatioita, jotka toisivat sijoituksia ja uutta liiketoimintaa Suomeen, se rahoitusta vähentämällä heikentää tutkimuksen ja tuotekehityksen toimintamahdollisuuksia.
Yritykset ja muut tutkimuslaitoksetkaan eivät näinä aikoina pysty työllistämään ylimääräisiä biotieteilijöitä. Esimerkiksi Orionilla on käynnissä 80 henkilön yt-neuvottelut, VTT:ssä henkilöstöä halutaan vähentää noin 200:lla ja lääkevalmistaja Santen vähentää Tampereelta jopa 220 paikkaa. Mikä neuvoksi?
Luonnontieteen Akateemisten Liitto (LAL) on käynnistänyt Osuma-hankkeen, jonka tavoitteena on vähentää luonnontieteilijöiden koulutusmääriä niin, että valmistuvien määrä vastaisi työmarkkinoiden tarvetta. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan kemian alan aloituspaikkoja pitää vähentää noin 15 % ja biotieteiden paikkoja 20 %, liiton mukaan vähennyksiä tarvittaisiin vielä enemmän. Valitettavasti korkeakoulut pitävät tiukasti kiinni koulutuspaikoistaan, koska ne saavat rahaa valmistuneiden määrän mukaan.
Ei liene järkevää kouluttaa kaikenlaisia maistereita kaikkialla. Siksi alueelliset selvitykset kunkin korkeakoulun koulutusmääristä ja valmistuneiden sijoittumisesta ovat välttämättömiä, vaikka ne johtaisivatkin kipeisiin koulutuspaikkojen leikkauksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti